torstai 7. marraskuuta 2013

Fiiliksiä maasta taivaisiin ja takaisin


Keskiviikkona menin töiden jälkeen suoraan salille tekemään yläkroppaa. Sali oli aika täynnä, mutta vähän jonnottelemalla sain treenin kumminkin ihan hyvin tehtyä. Keskityin taas jokaiseen liikkeeseen extrasti, jotta varmasti jokainen liike lähtee oikeasta paikasta ja jännitys pysyy lihaksessa koko sarjan ajan. 


Keskiviikon treeni:
• Ylätalja kapealla otteella 4 x 12 x 41 kg
• Alatalja leveällä otteella (vasta-ote) 4 x 15 x 34 kg
Supersarjana:
• Talja tangolla, pullover 4 x 15 x 37 kg
• Ylätalja rusetilla 4 x 15 x 55 kg (eri talja millä yleensä teen)

• Kulmasoutu vinopenkissä kp 4 x 12 x 21,5 kg/käsi
• Hauiskääntö taljassa 4 x 15 x 27 kg
• Hauiskääntö mutkatangolla 4 x 6 x 25 kg
• Vatsat jumppapallolla 3 x 20 (jännitin ihan koko ajan vatsalihaksia ja jo ekasta toistosta lähtien koko kroppa vaan tärisi)

Treeni meni siis hyvin ja pääsin vielä ihan ihmisten aikoihin kotiinkin (puol 8).


Torstai toivoa täynnä tai sitten ei



Tää päivä oli taas normaalia huonompi.
Aamu alkoi mulla jo huonosti, koska olin myöhässä omasta aikataulustani ja jos mun aamu ei mene hyvin niin tiedän, että se vaikuttaa koko päivään. 

Tänään töissä oli kova kiire ja päivä tuntui normaalia hektisemmältä. 

Töistä kovassa kiireessä lähdin Mikon treeneihin Kampin Motivukseen ja halusin, että treenataan jalat, koska mun oli pakko saada nollattua koko päivä. 
Annoin Mikolle haasteen, että vetää mulle jalkatreenin jossa mun polveen ei satu. Polvi nimittäin taas reistailee ja heräilen ihan yölläkin polvikipuun. Mikko otti haasteen vastaan ja tiesin, että tästä tulee hyvä treeni.

Torstain treeni:

• Jalkaprässi / hacki-tyylinen 10 x 80 kg (10 sek taukoa) + 10 x 90 kg (10 sek taukoa) + 10 x 100 kg (10 sek taukoa) + 10 x 110 kg (10 sek taukoa) + 10 x 120 kg (2 min takoa ja uudelleen sama), tämän jälkeen taas 2 min taukoa ja tehtiin 10 toistoa niin että painoja oli vaan 50 kg mutta mentiin hitaasti ylös ja hitaasti alas (8 sek/suunta), näitä tehtiin 10 ja loppuun pumpattiin suoraan 20 kpl

Supersarjana
• Reisikoukistus 50 x 45 kg, 50 x 45 kg, 10 kpl hitaasti rutistuksia + 20 kpl pumppauksia

• SJMV kp, 20 x 25 kg, 20 x 25 kg, 10 kpl hitaasti rutistuksia + 20 kpl pumppauksia
---

• Lantion nostot maassa kp, 20 x 20 kg, 20 x 30 kg, 10 x 30 kg (3 sekunnin pidot)
• Vatsat penkissä 3 x 20


Kyllä unohtui kaikki murheet kun tämä käsittely oli päällä. Jo ensimmäisessä jalkaliikkeessä mun jalat oli aivan rikki. Jouduin puristamaan niin paljon, että tuntui että kohta lähtee taju. Vikoja toistoja vedettiin niin että työnsin prässin ylös ja haukkasin 2 isoa henkäystä happea ja sit taas yksi toisto ja näin mentiin tyyliin viimeiset 5 toistoa. Mulla tuntui ihan päkiöissä asti se polttava kipu. Sattui niin paljon, että siinä puristus vaiheessa tuntui, että kohta lähtee pidätyskyky. :D 


Huomasin myös, että melkein rupesin itkemään kesken treenin. En tiedä oikein minkä takia. Varmaankin voi johtua siitä kun oli niin stressaava päivä ja sitten pääs kunnon rääkkiin ja keho viedään äärimmilleen niin sitten se koko tilanne vähän raukee. Treenin jälkeen jokaikininen lihas vaan tärisi. Olo oli kaikkensa antanut ja tosi hyvä. 


Treenin jälkeen menin tanssikoululle syömään mun päivällisen ja odottelemaan meidän tanssiryhmän treenien alkua. Treenit alkoi klo 8 ja tunti taas treenattiin. Tänään päästiin treenaamaan myös mun ja toisen tytön sooloa jossa kikkaillaan tuoleilla. :) Tässä on enää neljä viikkoa esitykseen joten pakko ruveta vetämään extratreenejä jotta koreo hioutuu kunnolla. 


Yhdeksän jälkeen lähdin ajelemaan kotiin ja sit se tapahtu. Täysi romahdus. Rupesin itkemään. Ilman mitään syytä. Itkin koko matkan ihan kunnolla ja kotonakin itkin vähän aikaa ja poikaystävä yritti lohduttaa parhaansa mukaan. Onhan se vaikea lohduttaa kun ei ole syytä miksi itkeä. Musta tuntu, että tää viikko ja etenki tää päivä oli niin raskas henkisesti ja fyysisesti, että nyt se vaan purkautu pois. Tuntui, että kaikki on jotenkin pielessä. 

Mulla on myös koko viikon stressanut tuleva lauantai. Mulla on Fitfarmin pt-päivät Tampereella ja lähden sinne lauantaiaamulla ja mun kyydissä tulee muitakin farmilaisia ja kisaajia. 

Meillä on yhteiset treenit siellä ja sitten vielä posetreenit sekä Bullin ja Samulin tsekki + Farmin pikkujoulut. Illalla/yöllä ajellaan sitten sieltä pois. Eli pitkä päivä tulossa. 

Mua ensinnäkin jännittää kamalasti koko homma, oon aina ollut kova jännittämään uusia asioita. Sit mua suoraan sanottuna jännittää ja kauhistuttaa yhteiset poseeraustreenit (kiva posetella tän mun ruhon kanssa) ja sit ahistaa että joudun menemään kuntotsekkiin koska nyt oon vaan lihonnut. 

Laitoin valmentajalle (Bullille) viestiä, että pitääkö mun tosiaan tulla tonnikeijukaisena posettelemaan (olen lihonnut) sen ja Samulin eteen, että oon ihan turvoksissa kun joudun syömään kuin hevonen ja silti muuten on nälkä jne. Bulli vastasikin nopeasti että, mun ei pidä ottaa mitään stressiä siitä tsekkauksesta että se on maailman turhinta ja että nälkä on hyvä merkki, se tarkoittaa että kroppa toimii oikein ja et jutellaan sitten siinä tsekkauksessa lisää. Tästä tuli tietty parempi mieli mutta ei se sitä jännitystä multa vienyt pois. :D 

Onneksi oon paljon jutellut yhden kilpasiskon kanssa joka tulee myös sinne mukaan niin se onneksi helpottaa vähän. :)Oon siltäkin saanut tosi paljon tsemppauksia ja näkökulmia näihin mun tuskailuihin. 


Eli tänään vaan kaikki tää kulminoitu ja pikku asioista tulikin isoja asioita ja siiten kun on väsynyt ja kroppa ihan puhki niin tulos on romahdus. Niin kuin olen aikaisemmin kirjoittanut, että haluan olla lukijoille todella rehellinen ja kertoa niin ne hyvät kuin ne huonotkin päivät. Aina ei fitness-elämä ole ruusuilla tanssimista. Huomenna onneksi on jo uusi päivä!









4 kommenttia:

  1. Voi jumantsuikka mimmi nyt loppu tollaset tonnikeiju-jutut. Sanot vaan että bitch im bulking ;) Näkisit mut alasti haha. Mut eipä mua paljon kiinnosta miltä muut näyttää. Rasva on vaan rasvaa ja se lähtee dieettaamalla!!! Ihan satavarmaan sulle tulee ihan huippu reissu ja tapaat muita farmilaisia biksumimmejä. Sitäpaitti jos muistat niin Bullihan sano Jutalle ekassa superdieetti-ohjelmassa että jos sillä on energiaa kattella muita niin otetaan ruokaa pois ;D Eli fokus 100% omaan tekemiseen !!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka,

      Tosta tulee mun uusi iskulause; "Bitch im bulking". :D Sait mut oikeasti nauramaan heti kun luin tän. Kyllä oot ihan oikeassa, rasva on vaan rasvaa. :)

      En missään nimessä kirjotuksessa tarkottanu et menisin sinne kattelemaan että hitto toi on hyvässä kunnossa ja hitto toi on vielä paremmassa. Tarkotin lähinnä että kun itsellä on todella turvonnut olo niin ei ole ollenkaan hyvä ja itsevarma olo jota tarvitaan noissa poseeraustunneissa. Turvotus varmasti myös johtuu osaksi meneillä olevasta lääkekuurista. :)

      Uskon itsekkin, että tulee varmasti huippureissu ja tuustun uusiin ihmisiin ja kaikki menee varmasti tosi hyvin. Jännityksellä tarkoitin myös tällaista yleistä jännitystä. Esimerkkinä voin sanoa, että mulla menee esim. vatsa kipeeks ku meen elokuviin, kun jostain ihme syystä jännitän vähän sitäkin. :D

      Kiitos tosi paljon tästä kommentista! Hyvä mua on vähän herätellä. :D

      T. Johanna :)


      Poista
    2. Jep! Pidät vaan mielessä miksi nyt syöt enemmän (ja sitä rasvaa on nyt sit ehkä vähän enemmän) ku aikaisemmin kun dieettasit, että sun lihaksilla olis nyt maksimaalisen hyvä mahdollisuus kehittyä. Ja talvi tulee niin vaatteita saa päälle eikä makkarat näy ;D Joo mut tiedän kyllä tasan mitä tarkoitit, kyllä mullakin oli snadisti parempi fiilis kesällä ku katto peiliin, mutta nyt on munkin vaan pidettävä ensi syksyn kisat kirkkaana mielessä. Kiree kunto ja optimaalisin kehitys vaan ei käy samaan aikaan varsinkaan kun on vaan rajallisesti aikaa rakentaa lihaksia. Eikä oo enää kauaa ku kisadieettikään alkaa! Muutama hassu kuukausi :O No mutta tsemppiä sulle, hyvin se menee elä ressaa ;)

      Poista
  2. Aina ei voi olla hyväpäivä, mutta onneks hyvät päivät yleensä tuntuu super hyviltä huonojen päivien jälkeen! Ja jos ei olis huonoja päiviä niin ei osais arvostaa niitä hyviä päiviä :) Itkeminen tekee välillä hyvää, oikeesti ja pitää itkee kun itkettää sen jälkeen on yleensä paljon vapautuneempi olo. Ja neiti hei, mitä me puhuttiin tuosta oman kehonkuvan katsomisesta, eli jatketaan taas, välillä olis hyvä, että katot sitä omaa kroppaa ja oo ylpee saavutuksista ja jo tapahtuneista suurista muutoksista. Anna vähän armoo itselles, ja edelleen ne kisat on 10 kuukauden päästä :D Ei syytä huoleen eikä masisteluun. Näytät hyvältä!

    VastaaPoista